Koe Käsinmaalattu öljyväreillä, juuri sinun seinillesi

John Samuel Tunnardin ”Kokeilu” – Yksityiskohtainen analyysi

John Samuel Tunnard (1900–1971) oli englantilainen modernistinen maalaaja ja suunnittelija. Hän syntyi Sandwichissa, Kentissä, ja opiskeli taidealaa Royal Collegessa vuonna 1919–1923. Tämä perustava koulutus olisi ollut ratkaiseva hänen taiteellisen uransa aikana, vaikuttamalla sekä maalauksensa tyyliin että myöhempiin tekstiilisuunnittelutyöhinsä. Hän avio oli Mary May Robertson vuonna 1926, kumppanuus joka merkittävästi muutti heidän henkilökohtaista ja ammatillista elämäänsä. Maalaajan kehitys ja vaikutteet Vuonna 1928 Tunnard aloitti vakavasti maalauksen tekemisen. Hän opetti suunnittelua Central School of Arts and Craftsissa Helsingissä vuodesta 1929 lähtien. Tämä aika tarjosi hänelle käytännön kokemusta ja tietämystä kuvioista, väreistä ja muodosta – elementtejä jotka myöhemmin tulivat keskeisiksi hänen maalauksensa ominaisuuksille. Hän oli erityisen kiinnostunut surrealistisesta taiteesta ja sen vaikutuksesta maailmaan. Hänen maalauksiaan nähtiin Yves Tanguyn, Paul Nashin, Graham Sutherlandin ja John Piperin kanssa, mikä osoitti hänen työnsä laajaa arvostusta ja näyttelyitä koko elämänsä ajan. Hän oli tunnettu henkilö ja hänellä oli varhainen ura näyttely Peggy Guggenheimin ”Guggenheim Jeune” galleriassa Helsingissä (näyttely avoinna vuosina 1938–9). Hän tuotti kaksi suurta työtä vuoden 1951 Kansainväliselle Näyttelylle – maalauksen ”Paluu”(1951) ja seinäpaneelin Regatta Ravintolaan. Hänen vaikutteensa sisältyvät moderni tekstiilisuunnittelu, kiinnostus merielämään, vapaa-ajan musiikki (Tunnard oli innokas jazz-pelaaja) sekä luonto – hän keräsi myös harvinaisia hyönteisiä Luonnonhistorialliselle Museolle silloin kun museo oli osa Britannian Kansallista Museoatania. Maalauksessa käytetään perspektiivistä leikkimielistä ilmapiiriä, joka tuo maalaukseen ”রনnikuoppaan” laskevan tunnelman. Tämä maalaus vie katsojan maailmaan useita tasoja, linjoja ja tyhjiöitä. Katsojan silmä kokee tässä maalauksessa jonkinlaisen paradoksin – näkyvä kone saa katsojan silmän kohtaamaan häiritsevän liikkeen, joka keskeyttää tarkastelun nopeasti ja kysyy: missä on etuosa? Missä on takaosan? Mitä oikeastaan tapahtuu tässä? Työn motiivit Tunnardin maalauksessa näkyvät useat motiivit jotka ovat yhteisiä hänen työnsä kanssa tuolla aikakaudella. Maalauksen oikealla puolella oleva kellertävä henkilö toistuu maalauksessa ”Hämähäkki”, joka valmistui samaan vuoteen, ja selkeä pohjapiste liikkuvien muotojen varassa näkyy myös muissa maalauksissa tuolla aikakaudella. Tyhjät ovit, käytävät sekä maalauksen keskellä sijaitseva seinäpaneeli ovat kaikki keskeisiä hänen työnsä elementtejä. Maalaukseen on asetettu kaksi maljakkoa – yksi ylimmän vasemman puolen lähelle ja toinen oikeanpuoleisen alaslähtevään kulmaan. Maalaus tuo katsojan näkökulmaan monimutkaisen kokonaisuuden ihmisiä, huonekaluja ja koriste-elementtejä jotka luovat kiehtovan visuaalisen kokemuksen katsojalle. Hän oli erityisesti kiinnostunut englannin surrealistista taidetta ja sen vaikutuksesta maailmaan. Hänen maalauksiaan nähtiin Yves Tanguyn, Paul Nashin, Graham Sutherlandin ja John Piperin kanssa, mikä osoitti hänen työnsä laajaa arvostusta ja näyttelyitä koko elämänsä ajan. Hän oli tunnettu henkilö ja hänellä oli varhainen ura näyttely Peggy Guggenheimin ”Guggenheim Jeune” galleriassa Helsingissä (näyttely avoinna vuosina 1938–9). Hän tuotti kaksi suurta työtä vuoden 1951 Kansainväliselle Näyttelylle – maalauksen ”Paluu”(1951) ja seinäpaneelin Regatta Ravintolaan. Hänen vaikutteensa sisältyvät moderni tekstiilisuunnittelu, kiinnostus merielämään, vapaa-ajan musiikki (Tunnard oli innokas jazz-pelaaja) sekä luonto – hän keräsi myös harvinaisia hyönteisiä Luonnonhistorialliselle Museolle silloin kun museo oli osa Britannian Kansallista Museoatania. Maalauksessa käytetään perspektiivistä leikkimielistä ilmapiiriä, joka tuo maalaukseen ”রনnikuoppaan” laskevan tunnelman. Tämä maalaus vie katsojan maailmaan useita tasoja, linjoja ja tyhjiöitä. Peering into its visual machine, one’s investigations are quickly interrupted by a disappearing line, or a strike that crosses one’s view or bends one’s vision along a new route. The viewer’s eye experiences a kind of paroxysm while looking at this painting. A darting effect is produced that leaves us confused as to the ‘real’ nature of the pattern itself. Whatever was first understood becomes distorted and we are left with such questions as: where is the front? where is at the back? what indeed, is happening here?A number of motifs within this work are common across Tunnard’s practice at this time. The ochre-yellow figure to the right recurs in the work Ghost painted in the same year, and the sharp base-point of tentatively poised shapes are present in other paintings at this time. Voids, doorways, red colour accents, white scores across the composition and generally a dark, nocturnal palate, are all present throughout a body of work that Tunnard painted across the final years of the Second World War. Hän oli erityisesti kiinnostunut englannin surrealistista taidetta ja sen vaikutuksesta maailmaan. Hänen maalauksiaan nähtiin Yves Tanguyn, Paul Nashin, Graham Sutherlandin ja John Piperin kanssa, mikä osoitti hänen työnsä laajaa arvostusta ja näyttelyitä koko elämänsä ajan. Hän oli tunnettu henkilö ja hänellä oli varhainen ura näyttely Peggy Guggenheimin ”Guggenheim Jeune” galleriassa Helsingissä (näyttely avoinna vuosina 1938–9). Hän tuotti kaksi suurta työtä vuoden 1951 Kansainväliselle Näyttelylle – maalauksen ”Paluu”(1951) ja seinäpaneelin Regatta Ravintolaan. Hänen vaikutteensa sisältyvät moderni tekstiilisuunnittelu, kiinnostus merielämään, vapaa-ajan musiikki (Tunnard oli innokas jazz-pelaaja) sekä luonto – hän keräsi myös harvinaisia hyönteisiä Luonnonhistorialliselle Museolle silloin kun museo oli osa Britannian Kansallista Museoatania. Maalauksessa käytetään perspektiivistä leikkimielistä ilmapiiriä, joka tuo maalaukseen ”রনnikuoppaan” laskevan tunnelman. Tämä maalaus vie katsojan maailmaan useita tasoja, linjoja ja tyhjiöitä. Peering into its visual machine, one’s investigations are quickly interrupted by a disappearing line, or a strike that crosses one’s view or bends one’s vision along a new route. The viewer’s eye experiences a kind of paroxysm while looking at this painting. A darting effect is produced that leaves us confused as to the ‘real’ nature of the pattern itself. Whatever was first understood becomes distorted and we are left with such questions as: where is the front? where is at the back? what indeed, is happening here?\n\nA henkilökohtainen kokemus ja maailman näkeminen\nMaalaajan kehitys ja vaikutteet\nHän opetti suunnittelua Central School of Arts and Craftsissa Helsingissä vuodesta 1929 lähtien.\n\nLisätietoja\nJohn Samuel Tunnard oli englantilainen modernistinen maalaaja ja suunnittelija. Hän syntyi Sandwichissa, Kentissä, ja opiskeli taidealaa Royal Collegessa vuonna 1919–1923. Tämä perustava koulutus olisi ollut rat