On the Sofa

Varhaisluonnon, perheen ja taiteellisen koulutuksen muotokuva

Berthe Morisot syntyi 14. tammikuuta 1841 Bourgesissa, Ranskassa. Hän kasvoi varakkaassa porvarisperheessä, jossa kodin arkinen elämä ja taiteen maailma kietoutuivat usein toisiinsa tavalla, joka hämärsi rajat yksityisen ja luovan välillä. Hänen isänsä, Edmé Tiburce Morisot, toimi Cher’n departementin prefektinä, kun taas äiti Marie-Joseph-Cornélie Thomas toi perheeseen syvän yhteyden rokokoo-perinteeseen ollen Jean-Honoré Fragonardin sisarentytär. Tämä sukulaisuus loi taiteellisen jatkumon ja tuttuuden ilmapiirin, joka ympäröi häntä jo hänen varhaisista vuosistaan lähtien.

Hänen taiteellinen polkunsa sai alkunsa yksityisopetuksista, joita antoivat Geoffroy-Alphonse Chocarne ja Joseph Guichard. Vuoteen 1858 mennessä hän vietti suuren osan ajastaan Louvressa, missä hän opetteli maalaamisen mekaniikkaa ja värien hallintaa kopioimalla vanhoja mestareita. Tätä syventävää opiskelujaksoa täydensivät Jean-Baptiste-Camille Corot ja Achille-Francois Oudinot, joiden ohjaus muovasi hänen näkemystään. Talvella 1863–64 hän suuntasi katseensa myös fyysiseen muotoon ja kolmiulotteisuuteen opiskellen kuvanveistoa Aimé Milletin johdolla.

Impressionistiliike ja näyttelyt

Vuonna 1864 Morisot esitteli teoksensa ensimmäistä kertaa Pariisin Salongissa. Se oli merkittävä askel, sillä Salon toimi taidemaailman virallisena portinvartijana. Hän ei kuitenkaan jäänyt vangiksi näihin perinteisiin tiloihin. Sen sijaan hänestä tuli osa Pariisin taidemaalaajien piiriä, joka tulisi lopulta tuntemaan nimellä impressionistit. Hänen läsnäolonsa tässä ryhmässä oli jatkuvaa; vuosien 1874 ja 1886 välisenä aikana hän osallistui kahdeksasta impressionistien näyttelystä seitsemään.

Näistä kokoontumisista ensimmäinen järjestettiin valokuvaaja Nadarin studiolla. Näyttely avattiin 15. huhtikuuta ja se jatkui 15. toukokuuta 1974 asti. Tämä näyttely oli merkittävä poikkeama ajan vakiintuneista normeista. Morisot oli paikalla muiden taiteilijoiden rinnalla, auttaen määrittelemään uutta tapaa nähdä maailma. Hän jatkoi näyttelyyn osallistumista ryhmän kanssa, tuoden oman ainutlaatuisen näkökulmansa lukuisin eri esityksiin, joita järjestettiin seuraavan vuosikymmenen aikana.

Henkilökohtainen elämä ja yhteys Manetiin

Berthe Morisotin yksityisen elämän ja taiteen väliset rajat olivat usein hämärtyneet. Hän kasvoi kodissa, jossa oli kaksi vanhempaa sisarta, Yves ja Edma, sekä nuorempi veli, Tiburce. Vuonna 1868 hän tutustui Édouard Manetiin, ja tästä kohtaamisesta kasvoi syvä, keskinäinen vaikutus. Manet maalasi häntä useita kertoja vangiten hänet erilaisissa asuissa ja mielentiloissa, kun taas Morisot löysi oman polkunsa Pariisin jatkuvasti muuttuvan valon keskellä. Heidän suhteensa oli älyllisen vaihdon ja yhteisen taiteellisen päämäärän täyttämä liitto.

Vuonna 1874 Morisot avioitui Édouardin veljen, Eugène Manetin, kanssa. Tämä liitto syvensi entisestään hänen asemiaan taiteilijapiirissä, joka oli parhaillaan määrittelemässä modernin maalaustaiteen uudelleen. Vuonna 1878 Pariisissa syntyi tytär, Julie Manet. Julie kasvoi kodissa, jossa arjen kotiympäriston ja avantgarden radikaalien väittelyiden väliset rajat olivat ohuet; hän oli usein läsnä juuri niissä huoneissa, joissa taidetta luotiin ja siitä keskusteltiin.

Tekniikka ja taiteellinen tyyli

Berthe Morisotin lähestymistapa kankaaseen perustuu kosketuksen keveyteen ja ilmavuuteen. Hän työskenteli usein ulkona hyödyntäen plein air -menetelmää, jotta hän voisi vangita valon ja ilmakehän jatkuvasti muuttuvan luonteen suoraan luonnosta. Tämä ulkoilmassa työskentelyn tapa mahdollisti värien ohimenevien vivahteiden kääntämisen kankaalle löysillä ja itsevarmoilla vedoilla. Hänen siveltimenjälkensä on sulavaa, liikkuen pinnalla välittömyyden tuntua luoden, välttäen raskaita ja työläisesti kerrostettuja maalipintoja. Hän ei luottanut ainoastaan öljyväreihin; hänen taiteellinen harjoittelunsa sisälsi myös vesivärin ja pastellin käytön, jotta hän saattoi tutkia erilaisia tekstuureja ja valon vaikutuksia.

Hänen tavansa käsitellä aiheidensa reunoja on ainutlaatuinen. Jyrkkien ja selkeiden ääriviivojen sijaan hän käyttää rikkonutta väriä ja pieniä pigmenttivetoja muodon rakentamiseen. Tämä tekniikka luo kimaltelevan vaikutelman, joka tekee kohteiden välisestä ilmasta yhtä käsin kosketeltavan kuin itse kohteet. Kotielämän kuvauksissaan tämä menetelmä vangitsee ihon pehmeän hehkun tai tavan, jolla valo siivilöityy puutarhan läpi. Lopputuloksena on spontaaniuden tuntu, kuin kohtaus olisi tallennettu yhdellä, kiireettömällä havainnon hetkellä.

Keskeiset teokset ja ikoniset maalaukset

Vuonna 1872 Morisot maalasi The Cradle -teoksen, öljyvärimaalauksen, joka vangitsee hänen sisarensa Edman valvomassa nukkuvaa tytärtään, Blanchea. Sommitelma hyödyntää äidin katseen ja kehdossa olevan kankaan muodostamaa diagonaalista linjaa ohjatakseen katsojan silmän suoraan vastasyntyneeseen. Tämä teos merkitsee ensimmäistä kertaa, kun hän tutki äitiyden teemaa; hän käytti pelkistettyä väripalettia ja sulavaa siveltimenjälkeä luodakseen hiljaisen, suojelevan rakkauden ilmapiirin.

Morisotin läsnäolo toistuu usein muiden taiteilijoiden teoksissa, mutta merkittävin hetki koottiin vuonna 1872, kun Édouard Manet maalasi Berthe Morisot with a Bouquet of Violets -muotokuvan. Tässä teoksessa hän on pukeutunut mustaan suruvaatteeseen, ja hänen kaulansa läheisyydessä näkyy tuskin huomaamatta violettikimppu. Valo lankeaa häneen sivulta, jättäen kasvot puoliksi syvään varjoon. Tämä mustien sävyjen tutkimus korostaa voimakkaasti kontrastia tumman vaatetuksen ja vaaleamman taustan välillä.

Muita merkittäviä teoksia ovat:

• The Rest, portrait of Berthe Morisot, 1870
• The Hydrangea, 1894

Uran myöhemmässä vaiheessa hän loi The Hydrangea -teoksen vuonna 1894. Hänen kykynsä kääntää valon ja värin vivahteet vapailla, itsevarmoilla vedoilla pysyi muuttumattomana läpi koko hänen pitkän maalausuransa.

Missä hänen teoksiaan voi nähdä tänään

Jos haluat todella kohdata Berthe Morisotin ainutlaatuisen siveltimen jäljen, matka kannattaa aloittaa Pariisista. Musée d'Orsay kätkee sisäänsä kuusi hänen maalaustaan, joista yksi on koskettava The Cradle. Tämä vuonna 1872 syntynyt teos vangitsee hetken, jossa hänen sisarensa Edma valvoo nukkuvaa lastaan. Myös Musée Marmottan Monet on säilyttänyt kokoelmissaan viisi hänen teostaan, tarjoten syvällisen kurkistuksen hänen taiteelliseen maailmaansa.

Ranskan rajojen ulkopuolella Morisotin taiteellinen perintö elää voimakkaasti Washington D.C.:ssä. National Gallery of Art on koti kuudelle hänen maalauksilleen. Tämän arvokkaan kokoelman loistona toimii vuonna 1869 maalattu Mother and Sister of the Artist. Washingtonin kokoelmista löytyy myös muita kiehtovia teoksia, kuten vuonna 1875 luodut In the Dining Room ja Hanging the Laundry out to Dry, jotka molemmat heijastavat hänen kykynsään vangita arjen intiimejä hetkiä.

Muutamat hänen teoksistaan ovat löytäneet tiensä kauemmas, kuten Madridin Thyssen-Bornemisza Museum ja Tukholman Nationalmuseum. Nämä teokset tarjoavat mahdollisuuden hiljaiseen ja pohdiskelevaan kohtaamiseen sen kanssa, kuinka Morisot hallitsi valon leikin ja kodinomaiset kohtaukset hyvin erilaisissa ympäristöissä.

• Psyche
• The Hydrangea