Jean-Baptiste-Camille Corot

Varhaiset vuodet, perhe ja koulutus

Jean-Baptiste-Camille Corot syntyi Pariisissa vuonna 1796. Hän kasvoi kodissa, jota määrittivät käytännönläheiset käsityöt, ja oli kolmesta lapsesta toinen. Hänen isänsä työskenteli peruukintekijänä ja äiti, Marie-Françoise Corot, oli hatuntekijä. Nämä varhaiset vuodet pariisilaisessa perheessä loivat vakaan, vaikkakin vaatimattoman pohjan ennen kuin hän kääntyi valon ja muodon tutkimisen pariin.

Hänen virallinen koulutuksensa alkoi vakiintuneiden taiteilijoiden ateljeissa. Vuosien 1821 ja 1822 välisenä aikana hän opiskeli Achille Etna Michallonin alaisuudessa. Tämä opetuksen vaihe antoi teknisen pohjan, jota hän tarvitsi myöhempiä taiteellisia tutkimusmatkojaan varten. Hän vietti aikaa myös opiskellen Jean-Victor Bertinin työn äärellä, imien itseensä maisemamaalauksen perinteitä, jotka muovasivat hänen tapaansa nähdä ja tulkita luonnon maailmaa.

Tekniikka ja taiteellinen tyyli

Jean-Baptiste-Camille Corot’n luova prosessi sai alkunsa ulkoilmasta, missä hän vietti tuntikausia luonnostellen ja tekemällä esivaiheen maalauksia suoraan maisemassa vangitakseen hetkellisen valon leikin. Kun ensivaikutelmat oli kerätty, hän siirtyi ateljeeseensa viimeistelmään teoksiaan sisätiloissa. Tämä menetelmä antoi hänelle mahdollisuuden rakentaa sommitelmiaan kerroksittain, levittämällä ohuita ja läpikuultavia öljyvärikerroksia kankaalle. Hän suosi sileaa ja hienovaraista tekniikkaa, jossa tekstuuria luotiin usein kevyillä ja rennoilla siveltimenvedoilla. Tämä lähestymistapa auttoi häntä vangitsemaan kasvillisuuden elinvoimaisen uuden alun, antaen uuden kasvun lehdille niiden ominaisen ja raikkaan ilmeen.

Hänen tyylinsä kääntyi kohti realismia, keskittyen siihen, miten valo ja ilmakehä vuorovaikuttavat fyysisen maailman kanssa. Sen sijaan, että hän olisi tukeutunut raskaaseen ja paksuun maalikerrokseen, hän käytti sävyjen vaihteluita luodakseen syvyyttä ja kolmiulotteisuutta. Tämä harkittu värin ja sommittelun hallinta mahdollisti valon leikin kuvaamisen maisemassa ilman tarvetta liialliselle yksityiskohtaisuudelle. Hänen myöhemmät teoksensa saivat usein maisemamuistojen muodon; ne olivat unenomaisia, mielikuvituksellisia maalauksia, jotka perustuivat paikkoihin, joissa hän oli aiemmin vieraillut.

• Agostina (noin 1866)
• The Studio (noin 1865)
• A Woman Reading (noin 1870)

Perintö ja vaikutus taiteeseen

Kun Jean-Baptiste-Camille Corot saavutti elämänsä viimeiset vuosikymmenet, hänet tunnettiin Pariisin taiteellisissa piireissä hellittävällä nimellä "Père Corot". Tämä arvonimi kalskahti paljon enemmän kuin vain kunnianosoitus hänen iälle; se kuvasti hänen asemaansa keskeisenä hahmona niille, jotka navigoi akateemisten perinteiden ja uudenlaisen, vapaamman katsomisen välisessä murroksessa. 1850-luvun puoliväliin mennessä hänen tyylinsä alkoi kääntyä yhä impressionistisempaan suuntaan. Hän irtisanoi menneisyyden jäykät rakenteet ja suosi maalaustapaa, joka ennakoi impressionismin liikkeen en plein air -innovaatioita. Hän löysi ainutlaatuisen tavan vangita se hetki, kun valo laskeutuu lehdille ja kuinka ilmakehä pehmentää kaukaisen horisontin ääriviivat.

Hänen vaikutuksensa huokuu jokaisessa siveltimen vedossa; hän käytti kevyitä ja vapaita, lähes hipaisuja muistuttavia vetoja kuvatakseen kasvillisuuden tuoreinta, heräävää elämää. Tämä lähestymistapa raivasi tietä myöhemmille taiteilijoille, jotka pyrkivät tavoittamaan luonnon maailman katoavia laatuja suoraan luonnosta. Häntä pidettiin yhtenä maailman suurimmista maisemamaalareista, asemana, jonka hän saavutti valtavalla tuotannolla, joka kattaa yli 3 000 teosta. Hänen kykynsä tasapainottaa orgaanisten muotojen tarkkuus syvän tunnelman kanssa jätti pysyvän jäljen maisemamaalauksen historiaan.

• Agostina
• The Studio
• A Woman Reading

Missä hänen teoksiaan voi nähdä tänä päivänä

Hänen jälkiään etsiessä suuntautuu usein Pariisiin, kaupunkiin, joka kätkee sisäänsä suuren osan hänen elämäntyöstään. Louvre on säilyttänyt merkittävän määrän hänen tuotantoaan, ja sen seinien sisällä lepää 35 teosta. Lähettyvillä Musée d'Orsay kantaa huolella kuutta hänen maalaustaan. Nämä kokoelmat tarjoavat mahdollisuuden tarkastella läheltä, kuinka Jean-Baptiste-Camille Corot hallitsi valon leikin ja kuinka hän vangitsi kasvillisuuden elinvoimaisen, uuden kasvun hetket. Reimsissä taas Musée des Beaux-Arts kätkee sisäänsä poikkeuksellisen kokoelman, 27 kangasta, joka on määrältään vain Louvren jälkeen suurin hänen teoksistaan.

Atlantin takana hänen läsnäolonsa tuntuu useissa merkittävissä instituutioissa. New Yorkin Metropolitan Museum of Art säilyttää 26 hänen teostaan, mukaan lukien muun muassa vuonna 1866 maalattu Agostina. Washingtonin National Gallery of Art hallitsee kuutta teosta, kun taas Philadelphia Museum of Art pitää huolta neljästä. Nämä teokset tarjoavat ikkunan hänen taiteelliseen murrokseensa, jossa rakenteelliset sommitelmat väistyivät elämän loppupuolella kehittyneen, vapaamman ja tunnelmallisemman tyylin tieltä.

• Self-portrait (1825)
• Waterfall at Terni (1826)
• The Italian Goatherd, Evening (1847)
• A Woman Reading (1870)
• The Gypsies (1872)