Städel Museumin juuret ja historia
Städel Museumin tarina saa alkunsa Frankfurtilaisen pankkiirin ja taiteen suosijan Johann Friedrich Städelin henkilökohtaisesta kokoelmasta. Vuonna 1815 perustettu säätiö muuttui viralliseksi instituutioksi vuonna 1817, ja Städelin visio oli syvä: hän halusi säilyttää arvokkaat omaisuutensa ja avata taiteen maailman yleisölle. Hänen testamentissaan museon ytimeksi muodostui lähes 500 maalausta, 4 600 piirustusta sekä 10 000 grafiikan teosta, jotka kutsuivat katsojat historian äärelle.
Instituution fyysinen olemus on kehittynyt samassa tahdissa sen kasvavan kokoelman kanssa. Vuonna 1833 museo sai ensimmäisen näyttelytilansa Neue Mainzer Straßella, mutta ajan myötä kokoelma löysi lopullisen kodin Main-joen Sachsenhausenin rannalta, missä se on sijainnut vuodesta 1878 lähtien. Tämä siirto sijoitti museon Frankfurtin upean Museumsufer-rantapromenadin varrelle, tehden siitä kaupungin kulttuurisen sydämen.
Museon historiaa leimaa kiehtova muodonmuutos yksityisestä teoskokoelmasta julkiseksi instituutioksi. Perustaminen pohjautui Städelin testamentissa esitettyyn pyyntöön luoda instituutio, jonka tehtävänä on taiteellisen tiedon levittäminen. Tämä pysyvyyteen sitoutuminen on mahdollistanut sen, että kokoelma on kasvanut alkuperäisestä ytimestään valtavaksi, seitsemän vuosisataa kattavaksi eurooppalaisen taiteen kattavaksi katsaukseksi.
Rakennus ja sen arkkitehtuuri
Städel Museumin arkkitehtoninen tarina on kiehtova vuoropuhelu sen vuoden 1878 uus-renessanssiperinnön ja modernien laajennusten välillä. Oskar Sommerin suunnittelema alkuperäinen rakennus loi klassisen ja arvokkaan läsnäolon Main-joen Sachsenhausenin rannalle. Tämä historiallinen ydin on kokenut kaksi merkittävää kasvun vaihetta: ensimmäisen Gustav Peichlin johdolla vuonna 1990 ja toisen Schneider+Schumacher -arkkitehtitoimiston toteuttamana vuonna 2012.
Schneider+Schumacherin suunnittelema vuoden 2012 laajennus noudattaa harkittua tilallista logiikkaa, jossa uusi siipi on sijoitettu keskiakselin varrelle palauttaen kohteen historiallisen tilallisen järjestyksen. Suuri osa tästä laajennuksesta sijaitsee maan alla, museon puutarhan alla. Rakenteen kattoa koristaa lempeästi holvattu sisäkatto, jota kannattelevat sirot teräsbetonipilarit. Rakennuksen 195 pyöreää kattoikkunaa siivilöivät luonnonvaloa näyttelytiloihin, jotka on omistettu 1900-luvun taidekokoelmalle. Rakennuksen katolla avautuva terassi tarjoaa puolestaan upean näkymän Frankfurtin siluettiin.
Seitsemän vuosisataa kattava kokoelma
Städel Museumin kokoelma on kuin valtava aikajana, joka kietoo syleilyynsä seitsemän vuosisadan eurooppalaista maalausta, seuraten taiteen polkua varhaisesta neljästoista vuosisadasta aina nykypäivään saakka. Tämä poikkeuksellinen laajuus tarjoaa katsojalle ainutlaatuisen mahdollisuuden todistaa, kuinka taiteelliset painopisteet ja esteettiset ihanteet ovat muuttuneet vuosisatojen saatossa. Kokoelma on todellinen taiteen aarreaitta, joka sisältää 3 100 maalausta ja 660 veistosta, ja näitä mestariteoksia täydentää merkittävä, yli 4 600 kuvan laajuinen valokuvarkisto.
Museon syvyys ja kerroksellisuus kumpuavat kuitenkin pitkälti sen grafiikan ja piirrosten rikkaudesta. Yli 100 000 piirroksen ja leikkeen kokoelma muodostaa yksityiskohtaisen kronikan teknisestä kehityksestä ja tyylillisistä murroksista. Nämä teokset tarjoavat hienovaraisen ja intiimin näkymän menetelmiin, joita taiteilijat käyttivät renessanssista aina modernin ajan läpi, paljastaen taiteen luomisprosessin salaisuudet kerros kerrokselta.
Kokoelman loistavia esimerkkejä ovat muun muassa:
- Jan van Eyck, Lucca Madonna, n. 1437
- Rembrandt van Rijn, Samsonin sokeuttaminen, 1636
- Claude Monet, Lounas, 1868
- Franz Marc, Koira lumessa, n. 1911
Kokoelman mestariteokset
Kokoelma kätkee sisäänsä merkittäviä teoksia jo 1400-luvun alusta, kuten Jan van Eyckin vuonna 1437 maalaaman Lucca Madonna -teoksen. Tätä aikakautta edustaa syvällisesti myös Hieronymus Boschin noin vuonna 1500 luotu Ecce Homo. Nämä maalaukset elävät rinnakkain saksalaisen renessanssin yksityiskohtaisen muotokuvataiteen kanssa, jota ilmentää esimerkiksi Albrecht Dürerin vuonna 1497 tekemä Portrait of Katharina Furlegerin with her Hair Down.
Alankomaiden kultakausi saa voimansa Johannes Vermeerin vuonna 1669 maalaamasta The Geographer -teoksesta. Tätä aikakautta täydentää Rembrandt van Rijnin dramaattinen, vuodelta 1636 peräisin oleva The Blinding of Samson. Nämä teokset ilmentävät teknistä tarkkuutta ja aiheiden moninaisuutta, jotka määrittävät Städel Museum -museon seitsemännen vuosisadan kokoelmia.
Siirryttäessä 1800-lukuun, museon valikoimasta löytyy Claude Monetin vuonna 1868 luoma The Luncheon. Tämä teos sijoittuu kokoelman merkittävien tyylillisten murrosten aikaan. Kokoelman laajuus mahdollistaa suoran vertailun näiden eri aikakausien välillä eurooppalaisessa maalaustaiteessa.
Näyttelyt ja tutkimus
Museo elää jatkuvassa muutoksessa, ja sen näyttelyohjelma tarjoaa säännöllisesti vaihtuvia teemoja ja syvällisiä katsauksia yksittäisten taiteilijoiden maailmaan. Erityisen vaikuttava esimerkki tästä eläväisestä kuratoinnista oli vuoden 2019/2020 näyttely ”Making Van Gogh”, joka vangitsi puoleensa peräti 505 750 vierasta. Tällaiset näyttelyt mahdollistavat kokoelman valtavan laajuuden tutkimisen keskittyen tiettyihin näkökulmiin, luoden siltoja historiallisen kontekstin ja nykyhetken välille.
Taiteen tutkimus ja sen saavutettavuus ovat museon toiminnan ytimessä, ja niitä tuetaan merkittävillä digitaalisilla aloitteilla. Digitaalinen kokoelma toimii museon kokoelmien ensisijaisena tutkimusalustana, tarjoten tutkijoille ja taiteen ystäville mahdollisuuden sukeltaa syvälle teosten kerroksiin. Lisäksi verkossa toimiva näyttelyalusta avaa museon arvokkaat teokset kaikkien maailman katsojien ulottuville, poistaen maantieteelliset esteet taiteen ja yleisön väliltä.
