Cornelia Scheffer

Varhaisvuodet, perhe ja koulutus

Cornelia Scheffer syntyi Pariisissa, Ranskassa, 29. heinäkuuta 1830, maailmaan, jota muovasi syvästi hänen isänsä, taiteilija Ary Schefferin, luova henki. Hänen varhaisimmat vuotensa viettiin kaukana pääkaupungin vilkkaista kaduista, sillä hänet kasvatti aluksi maaseudun rauhassa. Tämä varhainen eristyneisyys keskeytyi kuuden vuoden iässä, kun hänet uskottiin isoisoisän Cornelia Scheffer-Lammen huolehdittavaksi.

Kasvaessaan isän ammattiin vetoava voima muuttui erottamattomaksi osaksi hänen päivittäistä elämäänsä. Hän vietti suuren osan ajastaan rue Chaptalilla sijaitsevan studion seinien sisällä, Nouvelle Athènesin eläväisessä kaupunginosassa. Tässä Pariisin kolkassa ilmapiiri oli täynnä taiteen läsnäoloa ja monien luovien tekijöiden liikettä. Juuri täällä, isänsä työtilojen työkalujen ja valon keskellä, nuori Cornelia alkoi imeä itseensä muodon ja suunnittelun vivahteita, jotka määrittivät hänen oman polkunsa taiteilijana ja suunnittelijana.

Taiteellinen ura ja tilaukset

Hänen kätensä olivat yhtä taitavat muovaamaan savea ja kiveä kuin ohjaamaan lyijykynää. Cornelia löysi kutsumuksensa piirtämisen, keramiikan ja veistotaiteen herkistä muodoista, työskennellen usein isänsä studion luovassa ilmapiirissä. Hänellä oli erityinen lahjakkuus vangita merkittävien henkilöiden olemus, veistäen useita rintakuvia, jotka toivat isänsä ja kirjailija Goethen piirteet kolmiulotteiseen muotoon. Näiden alkuperäisten veistosten lisäksi hän pyrki säilyttämään perheensä visuaalisen perinnön tuottamalla kopioita isänsä maalauksista, kääntäen tämän siveltimen jäljet maalatun kiven muotoon.

Vuonna 1845 hänen elämänsä sai uuden suunnan, kun hän avioitui René Marjolin kanssa, joka työskenteli kirurgina hôpital Sainte-Marguerite -sairaalassa. Huolimatta kotielämän vaatimuksista hänen luova henkensä pysyi aktiivisena. 1860-luvun aikana hän käänsi huomionsa erilaisten ruukkojen suunnitteluun. Nämä keramiikka-astiat olivat niin huomionarvoisia, että Édouard Manet päätti lisätä niihin omat kukkakuviot, yhdistäen näin kaksi erilaista taiteellista herkkyyttä. Hänen työnsä ei ollut pelkästään koristeellista; se oli vuoropuhelua muodon ja ornamentin välillä.

Yksi hänen merkittävimmistä panoksistaan julkiseen taiteeseen syntyi halusta kunnioittaa isänsä muistoa. Kun Dordrechtissa häntä kohtaan suunnitellut muistomerkkiprojektit todettiin riittämättömän eläväisiksi, Cornelia otti asian omiin käsiinsä. Veistäjä Joseph Mezzaran rinnalla hän suunnitteli muistomerkin, jonka pyrkimys oli vangita isän todellinen olemus. Vaikka sairauden vuoksi hän ei päässyt paikalle sen avajaisiin vuonna 1862, teos jäi yhdeksi hänen uransa merkittävimmistä saavutuksista.

Missä teoksia voi nähdä tänään

Cornelia Schefferin perintö on säilynyt useissa merkittävissä kokoelmissa, jotka liittyvät usein hänen perheensä historiaan ja yhteyteen Alankomaisiin. Dordrechts Museum on tässä suhteessa keskeisessä asemassa, sillä se kätkee sisäänsä yhden hänen teoksistaan. Instituutio toimii myös monien hänen isänsä tuotosten säilytyspaikkana, sillä hän jätti useita isänsä teoksia museolle, varmistaen, että heidän yhteinen historiansa pysyy kietoutuneena samojen seinien sisällä.

Dordrechtin kokoelmien lisäksi useita hänen omia teoksiaan löytyy samasta museosta, mikä antaa katsojalle mahdollisuuden nähdä hänen kätensä rinnakkain niiden teosten kanssa, jotka hän pelasti isänsä studiolta. Hänen läsnäolonsa taidemaailmassa tuntuu myös Rotterdamissa, jossa osa hänen teoksistaan on Boijmans Van Beuningen -museossa. Nämä kokoelmat tarjoavat mahdollisuuden kohdata veistäjänä, maalattuna ja suunnittelijana eläneen naisen jäljet niiden esineiden kautta, jotka hän loi ja joiden hän valitsi jättää jälkipolville.