Soeloe

Victor Vasarelyn varhaisvuodet ja koulutus

Károly Vaszaryna syntynyt 9. huhtikuuta 1906 Unkarin Pécsissä, mies, josta tulisi myöhemmin Victor Vasarely, aloitti polkunsa aivan eri suuntaan. Vuonna 1925 hän siirtyi Budapestin Eötvös Loránd -yliopiston saleihin opiskelemaan lääketiedettä. Ihmiskehon logiikka ja tiede täyttivät hänen ajatuksensa kaksi vuotta, mutta visuaalisen ilmaisun kutsu otti lopulta vallan. Vuoteen 1927 mennessä hän jätti lääketieteen opiskelun taakseen ja hakeutui perinteisen akateemisen maalaustaiteen pariin Podolini-Volkmannin akatemiaan.

Hänen koulutuksensa jatkui siirtyessä hän Sándor Bortnyikin műhelyyn. Tämä työpaja oli paikka, jossa Bauhaus-liikkeen periaatteet saivat juurensa, keskittyen funktionaalisen muotoilun ja geometrisen abstraktion risteyskohtaan. Täällä huomio siirtyi kohti rakenteellista ja systemaattista. Näissä studioissa opitut oppitunnit loivat pohjan hänen myöhemmille tutkimuksilleen siitä, miten muodot ja värit vuorovaikuttavat silmän kanssa.

Ainutlaatuisen visuaalisen kielen kehittyminen

Vuosien 1929 ja 1944 välisenä aikana Vasarely syventyi graafiseen työhön, viettäen nämä vuodet kokeillen, miten valo ja varjo kietoutuvat yhteen yksinkertaisten muotojen kanssa. Hänen varhaisen graafisen kauden tuotantoaan leimasivat teokset kuten Chess Board (1935) ja Girl-power (1934). Vuonna 1937 hän työskenteli myös teoksen Zebras parissa. Nämä työt paljastavat kasvavan kiinnostuksen sitä kohtaan, miten katsoja aistii kaksiulotteisen pinnan. Hän kääntyi pois perinteisestä maalaamisesta kohti rakenteellisempaa ja graafisempaa lähestymistapaa.

Vuosien 1944 ja 1947 välillä hänen taiteellinen suuntansa koki merkittävän muutoksen. Hän vaelsi eri tyylisuuntien halki, kokeillen kubistisia, futuristisia, ekspressionistisia, symbolistisia ja surrealistisia lähestymistapoja. Lopulta hän jätti nämä kokeilut taakseen etsiessään tarkempaa tapaa organisoida tilaa. Tämä pyrkimys kohti uutta logiikkaa johti hänet julkaisemaan keltaisen manifestinsa. Hänen työnsä muuttui yksilöllisestä ilmaisusta enemmän näkemisen mekaniikkaan keskittyväksi tutkimukseksi. Tämä systemaattinen menetelmä vakiinnutti hänet lopulta Op art -liikkeen edelläkävijäksi.

Tekniikka ja optisen illuusion mestaruus

Vasarelyn lähestymistapa perustuu geometrian systemaattiseen käyttöön, jonka tavoitteena on laukaista katsojassa fyysinen reaktio. Hän ei tukeutunut perinteisiin valonlähteisiin tai klassiseen chiaroscuro-tekniikkaan muodon luomiseksi. Sen sijaan hän hyödynsi korkeakontrastisten pigmenttien hienostunutta vuorovaikutusta simuloidakseen syvyyttä ja liikettä. Manipuloimalla värien tiheyttä hän pystyi huijaamaan silmää havaitsemaan tasaisella pinnalla vetäytymistä ja työntymistä, muuttaen staattisen pinnan tilaksi, joka tuntuu turpoavan tai vetäytyvän katsojan edessä.

Hänen metodinsa, jota hän kutsui visuaaliseksi kinetiikaksi tai termillä plastique cinétique, perustuu muotojen äärimmäisen tarkkaan asetteluun. Hän käytti tekstuuriefektejä, perspektiiviä, varjoa ja valoa rakentaakseen näitä illuusioita. Teokset luottavat usein siihen, miten silmä tulkitsee rytmisen, sisäisen hehkun ulkoisen valaistuksen sijaan. Ruudukkojen ja matemaattisten periaatteiden avulla hän loi visuaalisen värinän ja pyörteisen liikkeen tuntemuksia. Lopputuloksena on liikkeen aistimus, joka elää täysin katsojan oman havainnon sisällä.

Tekniikan tarkkuus näkyy selvästi siinä, miten hän hallitsee väriä ja viivaa luodakseen arkkitehtonista syvyyttä. Teoksissa kuten Torony-Nagy, terävien valkoisten viivojen ja syvien sinisten sekä smaragdinvihreiden risteyskohta luo rytmisen optisen värinän. Nämä elementit toimivat yhdessä tuottaen sykkivän valon tuntemuksen. Hän käytti näitä työkaluja siirtyäkseen pelkän esittävän taiteen yli, keskittyen sen sijaan siihen, miten näkemisen mekaniikka itse toimii.

Keskeiset teokset ja saavutukset

Vuonna 1937 syntynyt Zebra merkitsi käännekohtaa kohti sitä, mitä monet pitävät Op Art -taiteen varhaisimpina esimerkkeinä. Tämä teos irtautui perinteisestä esittävyydestä ja keskittyi sen sijaan siihen, miten silmä tulkitsee yksinkertaisia muotoja. 1960-luvulle tultaessa hänen kokeilunsa rytmin ja valon parissa saavuttivat huippunsa vuonna 1969 valmistuneessa Torony-Nagy -teoksessa. Kyseisessä työssä neljä tyyliteltyä tornia ja korkeakontrastinen sinisen, vihreän ja oranssin paletti luovat vaikutelman sisäisestä hehkusta. Sommitelma nojaa risteäviin valkoisiin linjoihin ja värien tiheyteen, mikä saa tasaisen pinnan näyttämään sykkivältä ja vetäytyvältä katsojan silmissä.

Hänen kiinnostuksensa liikkeeseen laajeni kolmiulotteiseen tilaan ja arkipäiväisiin esineisiin. Hän suunnitteli suuren kinemaattisen kohteen nimeltä Georges Pompidou, joka integroi hänen visuaaliset teoriansa fyysiseen, liikkuvaan muotoon. Tämä geometrian käytännönläheinen soveltaminen johti myös yhteistyöhön Rosenthal Studio Linnen kanssa. Tästä kumppanuudesta syntyi Suomi-astiakko-sarja, 500 kappaleen erä, joka toi hänen geometriset kuviot osaksi kodin arjen estetiikkaa.

• Zebra (1937)
• Torony-Nagy (1969)
• Suomi-astiakko

Fondation Vasarelyn perustaminen

Vuonna 1966 Victor Vasarely aloitti prosessin, joka johti Fondation Vasarelyn perustamiseen. Tämä kunnianhimoinen projekti lepäsi hänen omien, vallankumouksellisten ajatustensa varassa, jotka keskittyivät "taide kaikille" -konseptiin sekä hänen visioonsa "huomisen kaupungista". Hän tavoitteli luoda tilan, joka nousi perinteisen galleriakokemuksen yläpuolelle ja heijasteli näitä syvällisiä periaatteita. Rakennuksen fyysinen rakentaminen alkoi vuonna 1973, vähitellen muovaten visiota todeksi.

Säätiö vihittiin virallisesti käyttöön 14. helmikuuta 1976 Aix-en-Provence’ssa, Ranskassa. Paikka suunniteltiin majoittamaan hänen teoksiaan ja edistämään hänen teorioitaan siitä, miten taide ja kaupunkisuunnittelu voisivat kietoutua toisiinsa. Itse tilan arkkitehtuuri oli olennainen osa tätä visiota; rakennuksen pohjaratkaisu oli suunniteltu tukemaan juuri sitä tapaa, jolla hänen geometriset muotonsa oli tarkoitettu yleisön koettavaksi.

Kestävä perintö ja maailmanlaajuinen tunnustus

Hänen visuaalisen kielensä ulottuvuus vei hänet paljon kauemmas gallerioiden seinien sisäpuolelle. Hänen kuviotensa ja geometriset rakenteensa löysivät tiensä osaksi arjen tekstuureja, vaikuttaen muun muassa muodin linjoihin, sisustussuunnittelun sommitteluun ja graafisen suunnittelun logiikkaan. Jopa tietokonegrafiikan varhaisvaiheet kantavat mukanaan hänen systemaattista lähestymistapaansa muotoon ja havaintoon. Hänen ideansa eivät olleet rajoittuneet vain kankaalle; ne siirtyivät esineiden funktionaaliseen maailmaan ja digitaalisiin rakenteisiin, joita seurasi uusi visuaalinen aikakausi.

Vuonna 1982 hänen työnsä saavutti jopa avaruuden, kun serigrafi-vedokset otettiin mukaan ranskalaissaksalaiseen Salyut 7 -avaruusalukseen. Tämä hetki korosti yhteyttä hänen matemaattisen tarkkuutensa ja ihmiskunnan laajemman pyrkimyksen kohti tutkimusmatkailua välillä. Hän säilyi modernin taidehistorian keskeisenä hahmona aina kuolemaansa saakka, joka koitti Pariisissa, Ranskassa, 15. maaliskuuta 1997.

Missä teoksia voi nähdä tänään

Hänen teostensa fyysisten jälkien seuraaminen vaatii matkustamista useisiin eri kohteisiin Ranskassa ja Unkarissa. Ranskan Aix-en-Provence’ssa sijaitseva Fondation Vasarely kätkee sisäänsä merkittävän osan hänen tuotannostaan. Taiteilija itse perusti tämän museon edistääkseen visioitaan taiteesta, joka on kaikkien ulottuvilla. Museotila on järjestetty seitsemään kuusikulmaiseen soluun, joista jokainen on 14 metriä leveä ja 11 metriä korkea; ne on suunniteltu majoittamaan neljäkymmentäkaksi valtavaa, 6 x 8 metrin kokoista teosta.

Hänen läsnäolonsa Unkarissa tuntuu myös omistetuissa tiloissa. Vasarely-museo sijaitsee Pécsissä, hänen syntymäkaupungissaan. Lisäksi Budapestin Óbudassa, Zichy-palatsissa, sijaitsee toinen Vasarely-museo. Nämä kohteet tarjoavat mahdollisuuden suoraan kohtaamiseen niiden geometrisien muotojen ja optisten illuusioiden kanssa, jotka määrittivät hänen taiteellista käytäntönsä. Ranskassa toinen merkittävä kohde hänen teoksilleen on Gordesissa sijaitseva Saint-Firmin-palatsin Vasarely-museo.

Näiden nimenomaisten museoiden ulkopuolella hänen vaikutuksensa ulottuu laajasti eri instituutioiden kokoelmiin. Jotkut hänen teoksistaan kuuluvat Bilbao Fine Arts Museum -museon omistukseen, kun taas toiset ovat osa Washington D.C.:n Inter-American Development Bankin ja Charlotten Bechtler Museum of Modern Art -museon kokoelmia. Nämä hajallaan olevat kohteet varmistavat, että hänen visuaaliset kokeilunsa pysyvät eri yleisöjen saavutettavissa.

• Torony-Nagy
• Pal-Ket
• Kaglo II
• Vega 1