Gino Schmidt

Varhaislapsuus, perhe ja koulutus

Oskar Kokoschka saapui maailmaan vuonna 1886 Pöchlarnissa, Kroatiassa. Hän oli kultaseppä Gustav Josef Kokoschkan ja Maria Romana Kokoschkan toinen lapsi. Kasvaessaan kodissa, jota määritti hänen isänsä ammatin vaatima äärimmäinen tarkkuus, hän jakoi nuoruutensa sisaruksensa Bertan ja Bohuslavin kanssa.

Hänen polkunsa taiteen pariin ei ollut perinteinen. Hän ei koskaan saanut virallista maalauskoulutusta, mikä antoi hänelle vapauden lähestyä kangasta ilman akateemisten sääntöjen asettamia rajoituksia. Sen sijaan hän hakeutui Wienin taidekoulun, Kunstgewerbeschulen, opiskelemaan vuosien 1904 ja 1909 välisenä aikana. Tämä opiskeluvuosien jakso auttoi häntä löytämään oman tyylinsä, vaikka hän samalla etääntyi akatemioissa opetetuista jäykistä ja rakenteellisista menetelmistä.

Wienin ja Berliinin vuodet

Wienin luovassa ja sähköisessä ilmapiirissä Oskar Kokoschkan varhainen ura sai alkunsa Jugendstil-liikkeen vaikutuksesta. Hän löysi työtä Wiener Werkstätte -työpajoista, joissa hän alkoi hioa ainutlaatuista otettaan muotoon ja muotoiluun. Tätä kautta Kokoschkan taiteessa alkoi näkyä syvenevä kiinnostus kohteidensa psykologisiin syvyyksiin; hän kääntyi pois akateemisten koulukuntien suosimasta kiillotetusta realismista kohti jotain paljon raa'ampaa ja totuudenmukaisempaa. Vuoteen 1910 mennessä hän siirtyi Berliiniin, missä hän etsi uusia suuntia kehittyvälle visiolleen. Tässä vilkkaassa metropolissa hän toimi kuvittajana Herwarth Waldenin Der Sturm -lehdelle, luoden piirroksia, jotka heijastivat aikakauden muuttuvia ja levottomia tunneilmastoja.

Taiteellisen elämän vakaus kuitenkin särkyi äkillisesti ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Kokoschka lähti vapaaehtoiseksi Itävallan armeijaan ja joutui kohtaamaan konfliktin raadollisen todellisuuden kasvokkain. Sodan fyysiset ja henkiset jäljet olivat valtavia; hän haavoittui vakavasti vuonna 1915. Nämä taistelukokemukset ja vammat jättivät pysyvän leiman hänen psyykeeseensä, muuttaen pysyvästi tapaa, jolla hän hahmotti maailmaa ja siinä eläviä ihmisiä. Näiden vuosien henkilökohtainen ja poliittinen jännite tulisi jatkossakin värittämään hänen tuotantoaan elämän seuraavissa vaiheissa.

• 1909: Veronica
• 1914: Bride of the Wind

Elämä Dresdenissä ja Prahassa

Ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman mullistuksen jälkeen Kokoschka löysi suhteellisen vakauden ajan Dresdenissä. Hän asui tässä kaupungissa vuoteen 1923 asti, ja samalla hänen painopisteensä siirtyi kohti muiden opastamista. Vuosien 1919 ja 1923 välisenä aikana hän työskenteli taideopettajana Dresdenissä, jakaen näkemyksiään näkemisestä ja muodosta opiskelijoilleen. Tämä ajanjakso antoi hänelle mahdollisuuden syventää omaa ymmärrystään siitä, kuinka sisäinen mielikuvitus kietoutuu yhteen fyysisen maailman kanssa.

Hänen vaelluksensa jatkui Euroopan muuttuvan poliittisen maiseman mukana. Hän palasi Wieniin, jossa hän asui vuodesta 1931 vuoteen 1934. Kaupungin ilmapiiri oli raskas ja täynnä jännitettä, ja fasismin nousu teki pian hänen asemastaan entistä epävarmemman. Etsiessään uutta turvaa ja kuuluvuuden tunnetta, hän muutti Prahaan vuonna 1934. Juuri Prahan aikana hän hankki tšekkiläisen kansalaisuuden – päätös, joka joutui pian koetukselle 1930-luvun lopun muuttuvien rajojen ja poliittisten paineiden alla.

Pako ja uusi koti Yhdistyneessä kuningaskunnassa

1930-luvun lopun Eurooppaa peittäneet pitenevät poliittiset varjot pakottivat lopulta Oskar Kokoschkan maanpakolaisuuteen. Vuonna 1938 hän pakeni Lontooseen jättäen taakseen Prahan epävakauden. Hän ei ollut pakomatkallaan yksin; hänen rinnallaan matkasi Olda Palkovska, naisesta, josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa. Tätä maanpakoa leimasi pakolaisuuden tuoma jatkuva epävarmuus – tila, joka heijasti juuri niitä jännitteitä, joita hän oli pitkään taltioinut maalauksissaan. Lopulta hän löysi uuden kodin ja tunteen kuuluvuudesta, saavuttaen Britannian kansalaisuuden noin vuosina 1946 tai 1947.

Hänen aikansa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei kulunut ainoastaan suurkaupungin sykkeessä. Hän löysi rauhan Cornwallin Polperron hiljaisemmasta maisemasta. Tämä rannikkoympäristö tarjosi elämälleen uudenlaisen rytmin, kaukana sodan välittömistä paineista ja mantereen poliittisista mullistuksista. Vaikka hän asettui osaksi brittiläistä elämää, yhteys Euroopan muuttuviin rajoihin säilyi osana hänen identiteettiään; hän kantoi elämänsä ajan mukanaan Itävallan, Tšekin ja Britannian kansalaisuuksia.

Elämän myöhemmät luvut veivät hänet lopulta pois Britannian saarilta. Vuoden 1953 jälkeen hän vietti suurimman osan ajastaan asuen Sveitsissä. Tämä siirtymä merkitsi viimeistä vaihetta elämälle, jota oli muovannut jatkuva liikkeessä olo ja pyrkimys löytää paikka, jossa hänen visioillaan voisi olla tilaa ilman vainon pelkoa.

Tekniikka ja taiteellinen tyyli

Oskar Kokoschkan lähestymistapa kankaaseen oli kaukana perinteisissä taidekouluissa opetetuista kiillotetuista ja akateemisista menetelmistä. Hän kehitti hermostuneen ja eläväisen tyylin, jossa rohkeat linjat ja keskiaikaisista sommitelmista inspiraationsa saaneet kuvastot kohtasivat. Hänen teoksensa tuntuivat usein levottomilta, kuin itse maali kamppailisi löytääkseen paikkansa kankaalla. Ekspressionismin keskeisenä hahmona hän siirtyi pois pelkästä visuaalisesta tarkkuudesta tavoitellakseen jotakin paljon syvällisempää. Hänen katseensa kohdistui usein ihmisyyden peruskysymyksiin, tutkien alitajunnan jännitteitä ja hajoamisen häiritseviä todellisuuksia.

Hänen tapansa käsitellä materiaaleja oli syvän henkilökohtainen ja teknisesti erittäin taitava. Hän yhdisteli usein ohuita, läpikuultavia maalikerroksia ja voimakkaita impasto-tekstuureja, luoden pinnan, jolla oli fyysistä painoa ja syvyyttä. Tämä kerroksellisuus mahdollisti läpinäkyvyyden ja peittävyyden tunnun rakentamisen saman teoksen sisällä. Vedetyillä terävillä ja dynaamisilla linjoilla hän pystyi yhdistämään nämä erilaiset tekstuurit, tehden maalauksen pinnasta yhtä kerroksellisen ja monimutkaisen kuin ne tunteet, joita hän pyrki kuvaamaan.

• The Dreaming Boys
• Veronica
• Self-portrait as a “Degenerate Artist”
• Thésée et Antiope

Keskeiset teokset ja pääteemat

Oskar Kokoschkan taide ei harvoin pysähtynyt asioiden pintatason tarkasteluun. Häntä vähemmän kiinnostivat ihmisen ulkoinen olemus ja enemmän se, miltä hänestä tuntui; hän valitsi usein subjektiivisen emotionaalisen kokemuksen kuvaamisen kirjaimisen ulkoisen todellisuuden sijaan. Tämä keskittyminen sisäiseen maisemaan tarkoitti, että hänen kohteensa ilmestyivät usein psykologisen jännityksen linssin läpi. Hänen varhaisvaiheissaan tämä ilmeni teoksissa kuten The Dreaming Boys, joka on maalattu noin vuonna 1908 ja joka osoitti poikkeaman aikansa kiillotetusta realismista. Hän käytti sivellintään kurottuakseen alitajuntaan, pyrkien paljastamaan ihmisyyden piilotetut totuudet vääristyneiden muotojen ja hermostuneen, eläväisen energian välityksellä.

Hänen henkilökohtainen elämänsä ja Euroopan poliittiset mullistukset vuotoivat usein hänen kangasilleen. Hänen omien suhteidensa myrskyisys löysi ilmaisunsa teoksessa The Bride of the Wind, joka on luotu vuonna 1914. Tämä teos vangitsee emotionaalisen epävakauden tunteen käyttäen pyöriviä muotoja heijastamaan vaikeaa yhteyttä. Kun Euroopan poliittinen ilmapiiri tummeni, hänen työstään tuli tapa käsitellä aikakauden paineita. Vuonna 1937 hän vastasi avantgarde-taiteilijoiden vainoon maalaamalla teoksen Self-portrait as a “Degenerate Artist”, joka käytti metsästäjien ja peurojen kuvastoa viitaten pakenemisen ja vainon todellisuuteen. Jopa hänen introspektiivisimmillä hetkillään, kuten vuonna 1923 syntyneessä teoksessa Self-portrait from Two Sides, on läsnä jatkuva pyrkimys kohti itsenä totuutta, riisuttuna kaikesta akateemisesta teeskentelystä.

• The Dreaming Boys, noin 1908
• The Bride of the Wind, 1914
• Self-portrait from Two Sides, 1923
• Self-portrait as a “Degenerate Artist”, 1937

Perintö ja kestävä vaikutus

Oskar Kokoschkan vaikutus ulottui paljon kauas kankaan reunausten ulkopuolelle. Hän oli mies, joka käytti äänensä kohtaamaan aikakautensa pimeyden, pysyen vakaana ja suorasukaisena natsivallan ja fasismin vastaisena kriitikkona. Tämä sitoutuminen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ihmisoikeuksiin tarkoitti, ettei hänen taiteensa koskaan ollut erillään ihmisten kamppailuista. Hän uskoi, että taiteen on säilytettävä yhteys konkreettiseen maailmaan – filosofia, joka auttoi muovaamaan ekspressionismin kehitystä Wienissä ja ympäri Eurooppaa. Hänen työnsä ei pyrkinyt piiloutumaan todellisuudesta, vaan paljastamaan ihmisyyden jännitteet psykologisen syvyyden linssin läpi.

Hänen luova energiansa ei rajoittunut pelkkään maalaamiseen. Hän oli tuottelias kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka tutki ihmiskokemusta monilla eri taiteen muodoilla. Vuonna 1909 hän kirjoitti lyhyen näytelmän Murderer, the Hope of Women, jota pidetään usein yhtenä ensimmäisistä ekspressionistisista draamoista. Tämä kyky kääntää oma visio sanoiksi ja lavata se näytelmäksi osoitti levotonta ja moniulotteista älyä. Hän pyrki kehittämään "näkemisen" taiteen, joka asetti etusijalle sen, miten havaitsemme maailman sisäisen mielikuvituksemme kautta, eikä pelkästään optisen näköaistin avulla.

• Murderer, the Hope of Women (1909)

Myöhemmät vuodet ja kuolema

Oskar Kokoschka ei vetäytynyt maailmasta, vaikka hänen elämänsä loppupuolella ympäristö muuttuikin rauhallisemmaksi. Viimeisellä vuosikymmenellään hän jatkoi aktiivista vuorovaikutusta julkisuuden ja Euroopan poliittisen maiseman kanssa. Yksi hänen saavutuksistaan oli merkittävä tunnustus vuonna 1966, kun hän voitti kilpailun Konrad Adenauerin muotokuvan maalaamisesta Saksan liittopäivälle. Tämä saavutus korosti hänen pysyvää vaikutusvaltaansa eurooppalaisessa taideskenessä, vaikka hän olikin jo siirtynyt asumaan Sveitsin seesteisempään syleilyyn. Hän asettui lopulta Villeneuveen, jossa hän vietti vuodet 1953 aina kuolemaansa saakka.

Oskar Kokoschkan elämänlanka katkesi Montreux’ssa, Sveitsissä. Hän kuoli 22. helmikuuta 1980 influenssan jälkitautien seurauksena. Hänen poismenonsa päätti pitkän ja värikkään elämän, joka oli navigoinut läpi kaksikymmenennen vuosisadan myrskyisimpien murrosten. Hänen muistolleen ja visuaalisen taiteen eteen tekemälleen työlle on omistettu Oskar Kokoschka -palkinto, joka perustettiin vuonna 1980 hänen syntymäpäivänsä kunniaksi.