Ei. 22
Akryyli kankaalle
Seinätaide
Color Field Abstraction
1948
Modernismi
98.0 x 100.0 cm
Giclée-printit ja taideprintit
Museolaatuisia giclée- tai kankaitaulun tulosteita nopealla tuotannolla ja joustavilla viimeistelyvaihtoehdoilla.
P118B $10
P118H $10
P118W $10
P438Z $10
P508JH $12
P508YH $12
P805H $10
P805Z $10
P919BZ $10
P919G $10
P919XJ $10
P959ZH $10
P968JZ $12
W106C $8
W218G $10
W218JH $8
W218Y $10
W307PJ $10
W316G $10
W316PJ $8
W316Y $10
W398PJ $8
W4111J $10
W500HY $15
W500JH $15
W692G $12
W849H $8
W940BG $15
W953PJ $8
Valitse valmiista mitoistamme sellaiset, jotka vastaavat teoksen alkuperäisiä mittasuhteita.
Voit syöttää omat mitat sopiaksesi tiettyyn kehykseen tai tilaan. Jos valittu koko ei vastaa alkuperäisen kuvan mittasuhteita, rajaamme teosta tai laajennamme kuvaa peilatulla tai yhtenäisellä reunalla. Digitaalinen mallikuva lähetetään hyväksyttäväksi ennen tuotannon aloittamista.
Huomaathan, että näytöllä näkyvä esikatselu ei vastaa lopullista rajausta tai laajennusta. Vain mallikuva näyttää lopullisen sommittelun tarkasti.
Vaikka räätälöityjä kokoja on saatavilla, suosittelemme valitsemaan mitat valmiista listasta alkuperäisten mittasuhteiden säilyttämiseksi.
Toimitus maailmanlaajuisesti () kahdessa viikossa tavallisen 4–5 viikon sijaan. (2 heinäkuu)
Ilmainen pikatoimitus ympäri maailman
Korkealaatuinen pellavakangas
Kattava kuljetusvakuutus
Tulliveron palautustakuu
Täydellinen värien vastaavuustakuu
60 päivän palautusoikeus (vain valmistusvirheet)
100% rahat takaisin -takuu
Määräalennus tarjous
Ei. 22
Giclée-printit ja taideprintit
Replikaatin koko
-
Kokonaishinta
-
Teoksen kuvaus
Mark Rothko: "No. 22" – Syvyyden ja Tunteen Tanssi
Mark Rothkon "No. 22", vuodelta 1948, ei ole pelkästään maalaus; se on kutsu syventymiseen, visuaalinen runo, joka on kudottu kerroksittain värejä ja tunteita. Tämä mittakaavaltaan 98 x 100 cm oleva teos on merkittävä hetki taiteilijan siirtymässä kohti hänen ikonista Color Field -tyyliään – tyyliä, joka määrittelisi abstraktin ekspressionismin ja jota myöhemmin inspiroisi sukupolvi taiteilijoita. Ennen tätä tunnetta Rothko kamppaili figuurin kanssa ja myyttisten tarinoiden kanssa, vastaten sodan jälkeisen maailman ahdistuksiin. "No. 22" heijastaa tätä siirtymävaihetta, vihjaillen aiempiin huolenaiheisiin samalla kun se pyrkii saavuttamaan tunteen, joka määrittäisi hänen myöhempiä töitään. Kangas ei ole puhdas pinta, vaan taiteellisen tutkimuksen palimpsessi – todiste Rothkon harkituista prosesseista ja kehittyvästä näkemyksestä. Se ei ole kuvaus, vaan tunteen evästys. Kompositio – hienovarainen leikki sinisessä, pinkissä, vihreässä, ruskeassa ja keltaisessa – ei pyri esittämään kohtua, vaan herättämään tunnelmaa. Tärkeä osa tätä on Rothkon käyttämä tekniikka: hän rakensi värejä kerroksittain, sallien niiden vuorovaikuttaa ja hengittää. Tämä kerrostaminen luo valoa säteilevän vaikutelman, kutsuen katsojan syvemmälle maalauksen sisään. Vahvan tekstuurin kangas itsessään on osa teosta, lisäämällä siihen kosketuksellisen ulottuvuuden, joka vahvistaa sen läsnäoloa. Värien reunat ovat tarkoituksella hämärtyneet, luoden epävarmuutta ja kutsuen katsojan vaeltamaan pinnan yli. Tämä rajaton vaikutus ei ole virhe, vaan harkittu strategia – se estää maalauksen muuttumisen liian kiinteäksi tai kirjaimeksi, jolloin se pysyy avoimena tulkinnoille. Lopputulos on kuin katsoisi verhon läpi, näkisi jotain syvällistä mutta lopulta hajanaista. Taiteilijan tarkoitus ei ollut tarjota vastauksia, vaan herättää kysymyksiä ja kannustaa itsetutkiskelua.Varhaiset Vuodet ja Taiteellisen Visioiden Siemenet
Mark Rothko, syntynyt Markus Yakovlevich Rothkowitz Latviassa vuonna 1903, kantoi mukanaan jo lapsuudessaan kulttuurista häiriötä ja epävarmuutta. Hänen varhaiset vuotensa olivat merkittyjä juutalaisen perheen ahdistuksiin Pale of Settlementissa, varjoineen pogromien ja poliittisen levottomuuden uhasta. Tämä ilmapiiri herätti syvän herkkyyden ihmisten kärsimykseen, teema, joka resonoisi koko hänen tuotoksessaan. Vuoden 1913 muutto Portlandiin, Oregon, ei ollut pelkästään maantieteellinen siirtymä, vaan kulttuurillinen mullistus nuorelle Rothkolle. Hänen isänsä, apteekkarina ja älykkäänä miehenä, joka oli kiinnostunut sosialismista, loi kodin, jossa keskusteltiin ja opittiin, mutta Jacob Rothkowitzin kuolema heti heidän saavuttuaan heitti pitkän varjon. Tämä menetyksen kokemus, yhdistettynä assimilaation haasteisiin, ruokkivat koko elämäänsä kestäneen pohdiskelun etsintää – kuolevaisuutta, traumoja ja ihmisen sielun syvällisten totuuksien ilmaisemista taiteen kautta. "No. 22" heijastaa tätä herkkyyttä. Vaikka se vaikuttaa aluksi abstraktilta, maalauksessa ei ole merkityksettömiä elementtejä; pikemminkin se ylittää kirjaimellisen esittämisen ja tarttuu universaaleihin tunteisiin. Kompositio – hienovarainen leikki sinisessä, pinkissä, vihreässä, ruskeassa ja keltaisessa – ei pyri kuvaamaan kohtua, vaan herättämään tunnelmaa. Tärkeä osa tätä on Rothkon käyttämä tekniikka: hän rakensi värejä kerroksittain, sallien niiden vuorovaikuttaa ja hengittää. Tämä kerrostaminen luo valoa säteilevän vaikutelman, kutsuen katsojan syvemmälle maalauksen sisään. Vahvan tekstuurin kangas itsessään on osa teosta, lisäämällä siihen kosketuksellisen ulottuvuuden, joka vahvistaa sen läsnäoloa. Värien reunat ovat tarkoituksella hämärtyneet, luoden epävarmuutta ja kutsuen katsojan vaeltamaan pinnan yli. Tämä rajaton vaikutus ei ole virhe, vaan harkittu strategia – se estää maalauksen muuttumisen liian kiinteäksi tai kirjaimeksi, jolloin se pysyy avoimena tulkinnoille. Lopputulos on kuin katsoisi verhon läpi, näkisi jotain syvällistä mutta lopulta hajanaista. Taiteilijan tarkoitus ei ollut tarjota vastauksia, vaan herättää kysymyksiä ja kannustaa itsetutkiskelua.Tekniikka ja Transsendenssi
Rothkon tekniikka "No. 22":ssa on ratkaisevan tärkeä ymmärtämään maalauksen tunnetta. Hän ei vain levännyt maalia kankaalle, vaan rakensi kerroksia värejä, sallien niiden vuorovaikuttaa ja hengittää. Tämä kerrostaminen luo valoa säteilevän vaikutelman, kutsuen katsojan syvemmälle maalauksen sisään. Vahvan tekstuurin kangas itsessään on osa teosta, lisäämällä siihen kosketuksellisen ulottuvuuden, joka vahvistaa sen läsnäoloa. Värien reunat ovat tarkoituksella hämärtyneet, luoden epävarmuutta ja kutsuen katsojan vaeltamaan pinnan yli. Tämä rajaton vaikutus ei ole virhe, vaan harkittu strategia – se estää maalauksen muuttumisen liian kiinteäksi tai kirjaimeksi, jolloin se pysyy avoimena tulkinnoille. Lopputulos on kuin katsoisi verhon läpi, näkisi jotain syvällistä mutta lopulta hajanaista. Taiteilijan tarkoitus ei ollut tarjota vastauksia, vaan herättää kysymyksiä ja kannustaa itsetutkiskelua.Perintö Tunteen Resonanssissa
"No. 22" on todiste Rothkon uskomuksesta taiteen voimaan kommunikoida syvällä emotionaalisella tasolla. Hänen myöhemmät teoksensa, erityisesti Rothko Chapelin Houstonissa, Texasissa, vahvistivat tätä sitoutumista. Kirkko itse on suunniteltu tilana pohdiskelulle ja hengelliselle kokemukselle, peilaten maalauksen imevää laatua. Vaikka "No. 22" edeltää kirkkoa, se jakaa sen perusidean – halun luoda taidetta, joka ylittää aineellisen maailman ja puhuu suoraan sielulle. Kokoelmien keräilijöille ja sisustussuunnittelijoille tämä teos tarjoaa enemmän kuin pelkkää esteettistä vetovoimaa; se on keskittymispiste pohdiskelulle, hiljainen lähde rauha- ja itsetutkiskelun lähteeksi maailmassa, joka yhä muuttuu kaoottiseksi. Se on teos, joka kutsuu katsojaa hidastamaan, hengittämään syvään ja yhdistymään omaan sisäiseen maisemaansa.Samankaltaisia teoksia
Taiteilijan elämäkerta
Early Life and the Seeds of Artistic Vision
Mark Rothko, born Markus Yakovlevich Rothkowitz in Dvinsk, Latvia, in 1903, carried within him from the outset a sense of displacement that would profoundly shape his artistic journey. His early years were marked by the anxieties of a Jewish family living within the Pale of Settlement, shadowed by pogroms and political unrest. This atmosphere instilled a deep sensitivity to human suffering, a theme that would resonate throughout his oeuvre. The 1913 immigration to Portland, Oregon, represented not just a geographical shift but a cultural upheaval for the young Rothko. While his father, a pharmacist and intellectual with socialist leanings, fostered a home filled with debate and learning, the loss of Jacob Rothkowitz shortly after their arrival cast a long shadow. This early experience of loss, coupled with the challenges of assimilation, fueled a lifelong exploration of existential themes – mortality, trauma, and the search for meaning in a chaotic world. Though he excelled academically at Yale University, Rothko found himself drawn more to the vibrant energy of New York City, abandoning formal studies to pursue his passion for art at the Art Students League. These formative years laid the groundwork for an artistic vision that would ultimately challenge conventional notions of painting and redefine the emotional power of color.From Figurative Beginnings to Abstract Expressionism
Rothko’s initial artistic explorations were firmly rooted in realism, depicting urban scenes and portraits with a keen eye for detail. However, these early works already hinted at the psychological depth that would become his hallmark. As the 1940s unfolded, and the world grappled with the horrors of World War II, Rothko’s art underwent a dramatic transformation. Influenced by Surrealism and mythology, he began to move away from representational imagery, seeking instead to express universal human emotions through symbolic forms. This period saw the emergence of multi-form paintings – canvases populated by ambiguous, biomorphic shapes that seemed to hover between figuration and abstraction. These works were not merely experiments in form; they were deeply felt responses to the anxieties and uncertainties of a world at war. By the late 1940s, Rothko had arrived at his signature style: large-scale canvases featuring rectangular blocks of color that appeared to float and resonate with one another. He stripped away all vestiges of recognizable imagery, focusing instead on the pure emotional impact of color and form. This marked a pivotal moment in the development of Abstract Expressionism, and established Rothko as a leading figure in this groundbreaking movement.The Color Field and the Pursuit of Transcendence
Rothko’s mature work is defined by what came to be known as “Color Field” painting – vast expanses of luminous color that envelop the viewer in an immersive experience. These paintings are not about *what* they depict, but rather *how* they make you feel. Rothko believed that art should engage the viewer viscerally, bypassing intellectual analysis and speaking directly to the emotions. He meticulously layered thin washes of paint, creating subtle variations in tone and texture that seemed to emanate from within the canvas. The edges of his rectangular forms are often blurred, allowing them to blend and interact with one another, creating a sense of depth and movement. Rothko deliberately avoided titles beyond numbers – “No. 1,” “No. 6” – encouraging viewers to confront the paintings without preconceived notions and allow their own emotional responses to guide their experience. He sought to create a space for contemplation, a sanctuary where viewers could connect with something larger than themselves. His ambition was nothing less than to evoke profound spiritual experiences through the language of color.Major Achievements and Lasting Legacy
Among Rothko’s most significant achievements are “No. 10 (1950),” a pivotal work that exemplifies his evolving style, and the Seagram Murals (1958). Commissioned for the Four Seasons restaurant in New York City, these murals were ultimately rejected by Rothko, who felt they would be compromised by their intended environment. He instead donated them to the Tate Gallery in London, where they continue to inspire awe and contemplation. Perhaps his most ambitious project was the Rothko Chapel (1971) in Houston, Texas – a non-denominational sanctuary housing fourteen of his paintings. Designed as a space for quiet reflection, the chapel is considered a sacred place by many, embodying Rothko’s belief in the spiritual power of art. Rothko's influence on subsequent generations of artists has been immense. He paved the way for Minimalist art and continues to inspire contemporary painters who explore the emotional possibilities of abstraction. Despite struggling with depression throughout his life, culminating in his tragic suicide in 1970, Mark Rothko remains one of the most important and influential artists of the 20th century – a master of color whose work continues to resonate with audiences around the world. ## The Enduring Power of Emotional Resonance- Rothko’s paintings are celebrated for their ability to convey universal human emotions—tragedy, ecstasy, despair, and hope.
- His exploration of color as a vehicle for emotional expression revolutionized abstract painting.
- The Rothko Chapel stands as a testament to his belief in the spiritual power of art.
- He remains a pivotal figure in Abstract Expressionism and a major influence on contemporary artists.
Mark Rothko
1903 - 1970 , Latvia
Pikatiedot
- Artistic Movement Or Style: Abstrakti ekspressionismi
- Artists Or Movements Influenced By This Artist: ['Minimalismi']
- Date Of Birth: 25. syyskuuta 1903
- Date Of Death: 25. helmikuuta 1970
- Full Name: Mark Rothko
- Nationality: Venäläinen imperiumi-Amerikan kansalainen
- Notable Artworks:
- Ei. 10 (1950)
- Seagram Murals
- Rothko Chapel
- Place Of Birth: Dvinsk, Latvia

Lasivaihtoehto on saatavilla vain alle 110 cm kokoisina teoksina
