George Frederic Watts (1817–1904)

George Frederic Watts oli brittiläinen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hän herätti aluksi 1840-luvulla huomiota muutamilla historia-aiheisilla laatukuvillaan ja sai niistä pari ensi palkintoakin. Niitä olivat teokset Caractacus, jota riemusaatossa kuljetetaan pitkin Rooman katuja ja Alfred nostaa saksilaiset aseisiin tanskalaisia vastaan. Sittemmin hän liittyi prerafaeliitteihin, mutta hän oli liian itsenäinen ja luopui pian heistäkin kulkeakseen kokonaan omia, muista poikkeavia teitään. Palattuaan kolmivuotiselta opintomatkaltaan Italiasta 1847 hän tosin vielä loi muutaman aikaisempien laatumaalaustensa tapaisen teoksen, kuten Paolo Malatesta ja Francesca da Rimini, Orlando ajaa takaa Fata Morganaa, Laupias samarialainen ja Pyhä Yrjänä, lohikäärmeen tappaja (fresko Lontoon parlamenttitalon runoilijahallissa vuodelta 1853), mutta vähitellen hän siirtyi melkein yksinomaan filosofisen aatemaalauksen alalle. Watts halusi maalauksillaan opettaa ja kasvattaa kansaa ja siksi hän ei, omien sanojensa mukaan, maalannutkaan esineitä ja asioita, vaan aatteita. Varakkaana hän ei suostunut myymään teoksiaan yksityisille keräilijöille, etteivät ne hautautuisi heidän kokoelmiinsa, vaan hän lahjoitti niitä Lontoon Tate Galleryyn ja muihin englantilaisiin kokoelmiin, mutta osan hän säilytti omassa työhuoneessaan, joka oli sunnuntai-iltapäivin yleisölle avoinna. Watts’ vaikutus maailman taiteeseen on huomattava. Hänen assosiaationsa symbolistiseen liikkeeseen ja hänen innovatiivisen värimaailmansa sekä muotoilunsa ovat tehneet hänestä rakastetun henkilön brittiläisen taidehistorian keskuudessa. Hän oli erityisesti vaikuttunut klassisesta kulttuurista, jonka vaikutukset näkyvät hänen teoksissaan. Hän sai inspiraation Parthenon-veistoksista ja Venetsian maalareilta sekä Rembrandtilta, jotka hän piti henkilökohtaisesti suurina esikuvana. Hänen työnsä ovat säilyneet museoissa ympäri maailmaa, erityisesti Lontoon Tate Galleryssä ja Watts Galleriassa Guildfordissa. Näin varmistetaan hänen teoksensa tuleville sukupolville. Watts oli myös aktiivinen yhteiskunnallisesti ja hänestä tuli Kuninkaallisen taideakatemian jäsen vuonna 1868, mutta hän luopui jäsenyydestä vuonna 1896. Hän jatkoi työskentelyään aina kuolemaansa vuonna 1904. Hänen viimeinen suurimmaksi saavutuksensa oli Lontoon Kansallisgalleriaan lahjoitettu 15 suurennoksesta koostuva kokoelma, joka on yksi Britannian merkittävimmistä taidekokoelmista. Wattsin teokset ovat edelleen tutkittavana ja analysoitavana sekä inspiroivat nykyisiä taiteilijoita ympäri maailmaa. Hän jäi historiaan ikoniseksi henkilöksi brittiläisen symbolistisen taiteen keskuudessa.